Tänään olemme viettäneet Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää.
Olen koulutukseltani historian, maiseman ja kulttuurin sekä taiteen tutkimukseen erikoistunut filosofian maisteri. Lisäksi olen opiskellut elokuvatiedettä Ranskassa ja suorittanut visuaalisen kulttuurin teoriaopinnot Taideteollisessa korkeakoulussa. Voi sanoa, että olen pesunkestävä humanisti. Olen myös ylpeä ja kiitollinen maailmankuvasta, jonka humanismi on elämääni tuonut. Sillä ihmisten maailmassa asioilla on lopulta paljon syvempi ja pysyvämpi arvo, kuin rahalla voi koskaan mitata. Ja näiden kulttuuristen merkitysten esiinkaivajina me humanistit olemme vertaamme vailla.
Suomalaista peruskoulua on kiittäminen saamastani pohjasivistyksestä. Ilman maksutonta koulutusta olisin tuskin päätynyt yliopistoon opiskelemaan näitä aineita, joita todella rakastin. Olisin tehnyt jonkun paljon käytännönläheisemmän valinnan, koska ”elääkin pitää”. Vaikka on totta, että humanistien urapolut eivät aina aukea yhtä auvoisasti, kuin monilla muilla aloilla ja palkkakehityskin laahaa (tilanne on korjattava!), niin meitä kyllä tarvitaan kaikkialla yhteiskunnassa.
Minulla on ollut onni myötä, kun olen saanut toimia niin monenlaisissa tehtävissä elämäni aikana kulttuuriympäristöjen kestävästä kehittämisestä monikulttuuriseen lastensuojeluun ja kuvataiteen tilahankkeista taloudellisen tutkimuslaitoksen viestintään.
Kun politiikassa puhutaan kulttuurista, tarkoitetaan sillä yleensä kulttuuripalveluja, kuten taidekasvatusta, esittäviä taiteita, taidegallerioita ja museoita, kirjallisuutta jne. Yhdenvertaiset mahdollisuudet kulttuuriin ja taiteen äärelle lisäävätkin osallisuutta ja vähentävät eriarvoisuutta. Kulttuuriosallistuminen vahvistaa tutkitusti myös mielen hyvinvointia ja antaa välineitä ymmärtää paremmin itseä ja muita.
Kulttuuri torjuu sosiaalista polarisaatiota ja vahvistaa demokratiaa. Jokaisella on oltava kulttuurin keinoin mahdollisuus käsitellä omaa identiteettiään. Minulle kestävä kehitys ei koostu ainoastaan taloudellisista, sosiaalisista ja ekologisista ulottuvuuksista, vaan kulttuurinen kestävyys pitäisi nähdä osana kokonaisuutta. Näin ollen, kaikilla pitää olla oikeus kulttuuriin.