Valtiontalouden arviointineuvosto suositteli eilen hallitusta antamaan hyvinvointialueille aikaa tasapainottaa taloutensa. Valtiovarainministeri Riikka Purra tyrmäsi ajatuksen ja ilmoitti, että leikattavaa löytyy. Tämä ei ole enää mitään säästöpolitiikkaa, vaan ideologinen valinta, joka asettaa hallituksen sote-palveluihin kohdistuvat yksityistämistavoitteet suomalaisten hyvinvoinnin edelle.
Hallitus pidentää hoitotakuuta kolmeen kuukauteen, mikä pitkällä aikavälillä lisää kustannuksia. Lisäksi yksityisille terveysjäteille suunnatut Kela-korvaukset houkuttelevat sote-alan ammattilaisia siirtymään yksityiselle puolelle, pahentaen julkisen sektorin työvoimapulaa. Aiemmat Kela-korvausten korotukset ovat hyödyttäneet lähinnä sijoittajia, ne eivät ole lyhentäneet hoitojonoja.
Valtiovarainministeriön hiljainen tuki leikkauslinjalle kertoo syvemmästä ongelmasta: rahallisia satsauksia sote-palveluihin ei valtion tilinpidossa koskaan nähdä investointina, vaan puhtaasti menoina. Tämä vanhentunut talousajattelu on sekä kestämätöntä että taloudellisesti järjetöntä. Tutkimukset osoittavat, että painopisteen vähittäinen siirtäminen ennaltaehkäisyyn ja perusterveydenhuoltoon vähentävät myöhempiä, kalliimpia hoitokuluja.
Hyvinvointialueiden heikentäminen ei ole taloudellinen pakko, vaan ideologinen ja poliittinen arvovalinta. Se lisää kärsimystä ja pahentaa ongelmia, joita leikkauksilla väitetään ratkaistavan.
Taloustieteilijät ovat jo pitkään kannattaneet hyvinvointialueiden verotusoikeutta, koska se loisi paremmat kannustimet tehokkaaseen taloudenpitoon ja ennaltaehkäiseviin toimiin.
Orpon hallituksen tulisi tosissaan miettiä tätä: haluaako se tulla muistetuksi hallituksena, joka luuli säästävänsä tänään, mutta jätti kansakunnan maksamaan kalliisti huomenna?