Huomenna 24.2. tulee kuluneeksi kolme vuotta Venäjän aloittaman brutaalin hyökkäyssodan alkamisesta Ukrainassa. Näiden kolmen vuoden ajan Venäjä on systemaattisesti ja kylmäverisesti pommittanut niin päiväkoteja, kouluja kuin sairaaloitakin.
Sodan aikana Venäjä on myös siepannut kymmeniä tuhansia ukrainalaisia lapsia (joidenkin arvioiden mukaan jopa satoja tuhansia) ja siirtänyt heidät Venäjälle. Vain joitakin satoja lapsia on saatu palautettua kotiin. Siepatut lapset ovat eristettyinä perheestään ja kulttuuristaan, ja osalle heistä yritetään pakkoadoptiolla rakentaa uusi, venäläinen identiteetti. Tämä on kansanmurhaan tähtäävää politiikkaa.
On käsittämätöntä, että länsimaat keskustelevat nyt Ukrainan jälleenrakennuksesta ja turvallisuustakuista, mutta eivät vaadi lasten palauttamista ehdottomana ehtona rauhanneuvotteluissa. Samalla kun länsi huolehtii Ukrainan mineraalivaroista, tuhannet lapset ovat unohdettuina vihollisvaltion sisällä.
Lasten pakkosiirrot rikkovat kansainvälisiä sopimuksia, mutta Euroopan poliittinen eliitti ei toimi Venäjän pysäyttämiseksi. Vaikka Haagin kansainvälinen rikostuomioistuin on jo antanut pidätysmääräyksen Vladimir Putinille ja Venäjän lasten oikeusasiamiehelle Maria Lvova-Belovalle sotarikoksista, se ei ole riittänyt länsimaille herätykseksi.
Myös media on epäonnistunut. Kirjailija Sofi Oksanen on huomauttanut, kuinka suomalainen ja eurooppalainen media välttelee historiallisesti tarkkoja termejä, kuten ”kyyditykset”, vähätellen näin tapahtumien vakavuutta. Ukrainan lasten sieppaukset eivät saa jäädä pelkäksi taustakohinaksi, vaan niiden olisi oltava otsikoissa päivittäin.
Ukrainan rauhasta neuvoteltaessa Eurooppa ei voi katsoa nyt poispäin. Siepattujen lasten palauttaminen tulee olla välttämätön ehto oikeudenmukaiselle ja kestävälle rauhalle. Jokainen päivä, jonka nämä lapset viettävät Venäjällä, syventää historiallista vääryyttä.
Meidän on nyt pakotettava päättäjät ja media heräämään tämän kysymyksen äärelle. Ukrainalaisille lapsille kuuluu oikeus omaan alkuperäänsä ja identiteettiinsä. Jos emme vaadi heidän palauttamistaan, olemme osa häpeällistä hiljaisuutta, jota historia ei tule unohtamaan.